Olin pääsiäisen kotipuolessa. Kevät tekee tuloaa, etenee päivä päivältä. Jäät olivat järvessä vielä, tuskin enää tätä kirjoittaessa. Ensimmäiset vihreät puskivat maasta, puissa ei vielä näkynyt lehtiä.
 |
| Kisu |
Kevät on hienoa aikaa, sillä joka päivä löytää jotain uutta kasvia, kuulee uusia lintuja ja haistaa uusia hajuja.
Tässä postauksessa on jotain kuvamuistoja, ikävä kyllä äänet ja hajut eivät tartu kuviin. Ehkä alan tehdä videoita?
 |
| ex-kesäpossun asunto |
 |
| Viikate ja seisakko omenapuussa |
Meillä on ollut joinain kesinä kesäsika. Tässä on sen asunto. Katto pään päälle, pehkuja ja iso tarha. Ei paljon muuta tarvita tehdäkseen sian onnelliseksi. Ymmärtäisipä itsekin tyytyä yhtä vähään.
Kumpi on kumpi? Viikate ja seisakko.
 |
| Kiven kolossa |
Kukkapenkissä ei vilä muuta elämää, mutta nämä kasvit kasvavatkin missä vain!
 |
| Maitotonkkia entisiltä ajoilta |
Näissä tonkissa kuljetetaan enää vain vettä. Miten monena kesäaamuna heräsinkään tonkkien kolinaan ja pääskysten liverrykseen. Niin ne äänimaisemat muuttuvat.
 |
| Ensimmäinen keltainen kukkanen |
 |
| Hetki ennen jäiden lähtöä, uimaan pääsi jo |
Mökkirannassa järvi odotti jäiden lähtöä. Illalla lämmitettiin sauna ja uitiin. Matalaa ja kylmää, mutta tulipahan uitua.
