Syksy on kuin uusi alku. Kesän jälkeen on levännyt ja jaksaa aloittaa kaikkea uutta. Metsästä löytyy sieniä ja uudet harrastusryhmät alkavat. Kaikkea levottomuutta on ilmassa. Olen muuttamassa ja salaa toivon ulkoisten olosuhteiden muutoksen muuttavan jotain pääni sisälläkin. Tässä tulessa on maattu jo liian kauan. Palan halusta päästä penkomaan tavaroitani ja miettimään, mitä niistä vien mukanani ja mistä luovun.
Toisaalta tunne levollisuutta siitä, että syksy ja on hyvää aikaa tehdä sisähommia. Sataa ja on pimeää, ulkoilma ei kutsu lomailemaan yhtä kiivaasti kuin kesällä. Voi keskittyä kirjallisiin hommiin.
Lähiviikkoina olen tehnyt töitä enemmän kuin kuukaisiin, harjoitellut, kerännyt sieniä ja lukenut kirjaa. Vaihdoin älypuhelimeni ikiaikaiseen Nokialaiseen. Se on oranssi ja sillä voi soittaa. Juuri nyt se on aivan riittävästi. Ylimääräisen karsiminen auttaa keskittymään oleelliseen.
Ostin elämäni ensimmäisen kerran punaiset kengät. Ehkä löydän vielä jostain punaisen takikin :)
