Muuton ansioista voin vihdoinkin taittaa työmatkani pyöräillen. Matkaa on maksimissaan kolme kilometriä ja siihen menee aikaa noin 15 min, riippuen innotuksesta ja vastatuulesta. Tänä kauniina aamuna ei tuullut juuri ollenkaan ja merenlahti oli peilityyni. Taustalla näkyy tuulimyllyjä ja tästä luonnon ja rannetun maiseman vaihtelusta syntyy näköala, joka on joka aamu erillainen. Tuulimyllyt sopivat loistavasti satamamaisemaan!
Kaikinpuolin pyöräily on hyvä tapa aloittaa aamunsa: siinä herää hyvin ja koko aamupäivän on mukava hyrinä kehossa. Olen ottanut tavaksi merkitä pyöräilyt HeiaHeiaan ja näin kannustaa itseäni hyppäämään satulaan joka aamu!
Talvisinkin pyöräily onnistuu, sillä talvirenkaat ja pipo on keksitty. Ikävä kyllä parhaimmatkaan renkaat eivät auta, jos tie ei ole avattu. Satama ei lupaa kovin korkeaa palvelutasoa pyöräiliöille, joten nähtäväksi jää, miten pitkään fillarointin onnistuu.
Otsikkoon palatekseni työmatkapyöräily tuskin on kovin suuri uroteko. Sen onnistuminen vaatii lähinnä vain uuden tavan opettelun. Otsikko viittaa tähän YLE:n juttuun , jossa työmatkapyöräily on nimetty uroteoksi, sillä niin harva nykyään pyöräilee töihin.
Viime viikon Marokon reissu kertoi minulle sen, että siellä ei pyöräillä, vaan ajetaan autolla, jos se suinkin on mahdollista!
